 |
| Julkkarit Klaukkalan kirjastossa. Kuva: Jorma Hyvönen |
|
|
Äitini kuoli
marraskuussa 2018, siitä tuoreen runokirjani nimi. Kokoelman neljän
osion runot ovat muotoutuneet ajatuksista ja tunteista, joita äidin
kuolema synnytti.
Teos alkaa runolla
Vanhat äidit kuolevat. Runossa kuolema koetaan luonnollisena,
ja vanhoilla äideillä on kuollessaankin tärkeä tehtävä lastensa
elämässä. Vanhat äidit kuolevat,
/ näyttävät esimerkkiä /
kuolemisesta.
Kuolema on kipeä ja
käsittämätön asia, mutta siitä voi löytää myös kaunista ja
lohduttavaa.
Minulle oli tärkeää
saada nähdä heti aamulla yöllä kuollut äitini. Runossa Laittaa
ovi kiinni tunnelma kuoleman äärellä on kahtalainen, toisaalta
läsnä on suru ja ahdistus, toisaalta hetken kauneus ja hellyyden
tunteet kuollutta äitiä kohtaan.
Äidin tavaroiden ja
vaatteiden siivoaminen oli kylmäävää lopullisuudessaan, kuitenkin
konkreettinen tekeminen tuntui hyvältä. Tekemisen kautta sain
otteen tapahtuneesta. Tilanteesta syntyi runo Takit, jossa
todetaan olevan vaikeinta antaa pois äidin tutut takit. Limenvihreä
reipas takki / kyynelten kanssa / työnnän
mustaan säkkiin.
Kertoessani äitini
kuolleen useampi naisihminen sanoi minulle tunteneensa äitinsä
kuollessa itsensä hylätyksi, kuin olisi yksin turvattomana
maailmassa. Koin näin myös itse muutamia päiviä tapahtuneen
jälkeen, kouraiseva hetki on sisällytetty runoon Kasvaisi hyvää
hedelmää.
Olisin aiemmin
suhtautunut epäilevästi kyseiseen tunteeseen omalla kohdallani;
olinhan äidin kuollessa varsin itsenäinen 55-vuotias ihminen, miten
voisin kokea menettäneeni huolehtijani ja olevani turvaton. Minuahan
äidin huolehtiminen useimmiten vain ärsytti, mutta äidin kuollessa
palaakin myös lapsi meissä suremaan.
Synkästä
aiheestaan huolimatta Äiti
kuoli marraskuussa (BoD 2020) on mielestäni kaunis ja
valoisakin kirja. Kuolemasta me emme pääse eroon, joten meidän
täytyy yrittää käsitellä sitä meille hieman helpommaksi.
Myös huumoria
runoissa on jonkin verran mukana, kuten runossa Yhdellä,
jossa ollaan menossa siiderille äidin haudalle, vaikka äiti oli
enemmän olutihmisiä, kuten runossa todetaan.
Kirjan kolmannen
osan teksteissä käsitellään leskeksi jääneen vanhan miehen
surua ja uupumista. Runo Mummolan tuoksu alkaa: Pappa
päättää pitää / mummolaa pystyssä /
vaikka mummo on mennyt.
Keski-iässä
useimpia alkavat sukupuut ja juuret kiinnostaa, kohdallani tätä
arvostusta vielä lisäsi vanhemman kuolema. Tuli halu ymmärtää
syvemmin ihmisten merkitys sukupolvien ketjuissa. Kokoelman neljännen
osan aloittavan runon Vauvan haukotus ensimmäiset
säkeet kuuluvat:
sukupolvien
ketjun uusin lenkki
/
toivottu vauva
/
haukottelee aamua
//
tähän on tultu kaukaa.
Teoksessa kulkevat
kukat mukana kannesta alkaen. Äitini oli suuri kukkien ystävä,
sormet mullassa surunsa haihtui runoillaan tekstissä
Puutarhakeinussa kukkiensa keskellä.
Alun perin
tarkoitukseni oli kuvittaa teosta Ateenan-matkoilla ottamillani
kukkakuvilla, mutta niin kuin minulle usein käy kirjoitustyön
edetessä suunnitelmat vaihtuivat. Alkoi tuntua luonnollisemmalta
laittaa tähän kirjaan kotoisia Suomessa kuvattuja kukkia.
Kirjan viimeinen
runo Perintö kertoo
sekin myös kukista, mutta samalla myös niiden kauniiden asioiden
näkemisen tärkeydestä. Joka
kevät äiti osoittaa /
ojanpientareille puhjenneet
/ leskenlehdet.
// Opettaa näkemään kukkaset
/ kuran ja roskien keskeltä.
