torstai 10. lokakuuta 2019

sitä luulee tietävänsä, minkä näköiset ihmiset



                                  Kotkan pääkirjastossa 26.9.2019, kuva Kirsi Komulainen.







KUN PIMENEE TULEVAT PATJAT
 
sitä luulee tietävänsä, minkä näköiset ihmiset
nukkuvat kadulla
kävelee myötätuntoisena jalkakäytävää
ohi kasvottoman patjajonon
yrittäen antaa
ihmisten olla rauhassa
uteliaalta katseelta
kunnes jaloissani täkki leukaan asti
mummo hopeiset hiukset tyynyllä
hymyilee kuin olisin isoäidillä kylässä



***


alkaa väsyttää rahan pyytäjät
silti ihmisen pitää auttaa
 
otan valmiiksi kolikot kouraani
antaisin ne seuraavalle
minua miellyttävälle kerjääjälle
 
nurkan takana patjoineen
kumara valkoparta nuhjaantunut
joulupukki
ennen kuin ehtii pyytää ojennan
pudotan rahat käsien kuppiin
 
aikoi sitten kerjätä tai ei
täältä sataa kolikkoa
 
kasvot lentävät valoisiksi
rahanantoperformanssi
minä ostan hyvää mieltä


Ja muita runoja, 2018






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti