torstai 10. lokakuuta 2019

sitä luulee tietävänsä, minkä näköiset ihmiset



                                  Kotkan pääkirjastossa 26.9.2019, kuva Kirsi Komulainen.







KUN PIMENEE TULEVAT PATJAT
 
sitä luulee tietävänsä, minkä näköiset ihmiset
nukkuvat kadulla
kävelee myötätuntoisena jalkakäytävää
ohi kasvottoman patjajonon
yrittäen antaa
ihmisten olla rauhassa
uteliaalta katseelta
kunnes jaloissani täkki leukaan asti
mummo hopeiset hiukset tyynyllä
hymyilee kuin olisin isoäidillä kylässä



***


alkaa väsyttää rahan pyytäjät
silti ihmisen pitää auttaa
 
otan valmiiksi kolikot kouraani
antaisin ne seuraavalle
minua miellyttävälle kerjääjälle
 
nurkan takana patjoineen
kumara valkoparta nuhjaantunut
joulupukki
ennen kuin ehtii pyytää ojennan
pudotan rahat käsien kuppiin
 
aikoi sitten kerjätä tai ei
täältä sataa kolikkoa
 
kasvot lentävät valoisiksi
rahanantoperformanssi
minä ostan hyvää mieltä


Ja muita runoja, 2018






perjantai 4. lokakuuta 2019

KAPINARUNO IV




Neljännen Kapinarunokirjan julkkareissa esiintymässä 24.9.2019 
Työväenliikkeen kirjastossa. Kuva Jimi Reittu.




















NÄLKÄTAITEILIJA TE-TOIMISTOSSA

En ole valmis vastaanottamaan
oikeaa työtä
painostettuna voin esittää olevani
kunpa saisin oikean työn
jos saan palkaksi palkkaa
sosiaaliturvaa
kunpa saisin oikean työn.

Lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteeni
keskittyä leikkityöhöni
ja kaikessa ystävyydessä
kaikessa hyytävyydessä
ei sille kukaan mitään voi
kun ei vielä käy, että minut voisi nälkään tappaa.

Voin aina sytyttää liuskani tuleen
lämmitellä nuotion ääressä
ja saan kyllä jonkun
luovuttamaan palan lenkkimakkaraa
mutta en syö tehotuotettua
ennen kuin
olen oikeasti
kuolemassa nälkään
silloin kyllä syön
vaikka sinut
laudalta, jos olen vahvempi
ja tilanne niin vaatii
mutta nyt en sinua enkä tehotuotettua
lihaa
on valinnanvaraa.
On turvaa.

Olen valmis kirjoittamaan tästä kaikesta runon. 


Kapinarunokirja IV, Työväenkirjaston ystävät ry 2019,
toim. Jussi Särkelä & Riikka Ylitalo