"Siskolla ja minulla oli hyväkin olla yhdessä. Silloin kun olimme kaksin eikä ollut
valtataistelua, kun leikimme nukeilla nurmikolla viltin päällä. Viltti tuoksui
auringon lämmittämälle villalle, kostealle ruoholle, se tuoksui siltä, että
elämässä saattaa käydä hyvin. Elämä on täynnä mahdollisuuksia, se tuoksui. Ja
nukenvaatteet viltin päällä loistivat auringossa värikkäinä. Äiti ompeli meille
nukenvaatteita, äiti oli kiltti. Äiti oli niin hirveän kiltti, mummu oli hirveän kiltti.
Me olimme kilttien puolella, ja viltti nipisteli hellästi paljaita polvia. Tai kun
nukuimme mökin aukilevitettävällä sohvalla vierekkäin ja piirsimme toistemme
selkiin sanoja, joita piti arvata. Kutittavan jännitteinen liike selkänahassa tuntui
niin ihanalle, melkein ei halunnut arvata sanaa, että kutitus olisi jatkunut.
Niissä hetkissä minä rakastan siskoani. Päässäni on hyvää kuvanauhaa
hänestä, kymmeniä sekunteja isosiskoa, jota rakastan."
Ote: Suon yli, Kirjokansi 2017.
