Runoilija
esittää runoperformanssin mustissa vaatteissaan
mustassa
jätesäkissä
tarvikkeet, hän
puristaa jätesäkin suuta
nyrkissään, yleisö
odottaa,
mitä tuleman pitää.
Runoilija
katsoo
tiiviisti yleisöä,
toisen
rivin
pariskuntaa, kolmannen
rivin rouvaa, eturivi tyhjä, paitsi juontaja
laitimmaisessa
tuolissa, takarivillä kuusi,
neljännellä Suomi 100
vuotta
-runotapahtuman
järjestäjä sekä
illan kolme muuta
esiintyjää.
Jätesäkki
kahisee
runoilijan käsissä.
"Runo
on viesti, ota se kiinni",
runoilija
huutaa, heittää
säkistä
kolmannen
rivin rouvalle vaaleanpunaisen norsun.
Rouva
ei saa
kopattua,
"hups",
kumartuu etsimään runonorsua lattialta tuolin alta.
"Runo
on viesti, ota se kiinni",
lentävät vuorollaan nalle, koira ja apina.
"Runo
on viesti, ota se kiinni",
lentää keltainen kissa kohti pariskunnan
puhelintaan
räpläävää mieshenkilöä, kissan nappisilmä osuu
vahingossa
kipeästi
mieshenkilöä
silmään.
"Perkele,
saatanan hullunhauskaa
paskaa", mieshenkilö
karjaisee nousee
heittää
täysillä kissalla
runoilijaa. Poistuu
salista. Pariskunnan
naishenkilö
poistuu
myös.
Esityksen
äkillisen loppumisen
merkiksi runoilija
vaivautuneena kumartaa,
toteaa,
"hauskaa
kuitenkin, että tuli
vuorovaikutusta".
Hän poistuu
säkkeineen
huoneesta, kolmannen
rivin rouva heiluttaa
hänen peräänsä
vaaleanpunaista
norsua.
Norsun
selkään ommellusta
paperilapusta
rouva lukee runon
Suomesta.
