tiistai 10. marraskuuta 2015

KAPINARUNO

                                                                                                 Kuva:  Juha Larikka                     
 Stadin työväenkirjallisuuspäivien Kapinarunoillassa kuulemassa palautetta Marja-Leena Mikkolalta. 




HÄPEÄMINEN



Naisen kuuluu hävetä erityisesti sitä,


että hänen hiuksensa harvenevat iän myötä.


Naisen tulee tutkia päivittäin peilin edessä


hiustensa alta kuultavaa päänahkaa,


vaihtaa jakauksen paikkaa, vaihtaa kampausta,


itkeä, hävetä lisää, itkeä lisää, menettää tunnettaan


naiseudestaan hius hiukselta, kun kruunu murenee


tyynyliinalle, olkapäille, jää kiinni kampaan,


huuhtoutuu viemäriin. Naisen tulee yrittää


peittää vanhenemisensa merkit. Tärkeintä on,


että hän tuntee epätoivoa, ostaa tuotteita: kiristää,


kohottaa, täyttää, tukee, muovaa, muovittaa.


Väittää julkisesti, ikä ei tunnu missään; olen kisu,


puuma, puumempi, puumin, kuumin...


Kyllä ikä tuntuu – ja ne hiukset! Vedän kaljuksi,


jos alan muistuttaa liikaa Juicea. Silmäni näyttävät


pienemmiltä nykyään, pääkallo imaissut ne sisäänsä,


valmistelee hetkeä, kun silmämunani häviävät kokonaan.


Mustat silmänaluset maalaavat tummat puolikuut,


tehostavat kasvojeni pääkallomaista vaikutelmaa.


Näytän jo kuolleelta, jos olen totinen.


Lisäksi! Minulta on vedetty hammas alarivistä.


Kolo näkyy, jos nauraisin estottomasti. En uskalla.


Naisen kuuluu hävetä erityisesti sitä,


että hänen hampaansa harvenevat iän myötä.