sunnuntai 27. syyskuuta 2015

LEIPÄ


Odotan valoissa vihreää
vanha nainen kääntyy minuun
sanoilla, joita en ymmärrä,
elämän tiuhaan rastittamat kasvot,
näyttää lappua, en saa selvää – enkä halua,
kaiken maailman kerjäläiset tulevat Suomeen.

Anova ääni nousee laskee
kertoo sydänsärkevää
ja nainen näyttää siltä,
hänen pitäisi olla kotitalossaan
leipomassa leipää lapsenlapsilleen,
ei kulkemassa koleaa katua
ihmisen luota ihmisen luokse
– enkä halua, kaiken maailman kerjäläiset...

Taskussani 50 senttiä osuu sormiin
annan sen nopeasti salaa
– en halua kaiken maailman...
Nainen kiittää, toivottaa jotain,
taputtaa käsivarttani mennessään
kuin lohduttaisi, yhtä tässä ollaan,
ylpeä rouva, valo vaihtuu, ihmisiä kaikki.