maanantai 20. heinäkuuta 2015

LUEN LEINOA







Luen Leinoa palvelukodin tv-huoneessa:

Kun aavehet mieltäsi ahdistaa,

niin lemmi! ja aavehet haihtuu.

Nainen pyörätuolissa ilman ääntä

muotoilee huulillaan runosanoja lukemiseni tahtiin

koko sielullaan, joka runoja rakastaa, koko kehollaan

runoon päin minuun päin

niin paljon kuin pyörätuoliin asetettu äänetön pystyy

silmät loistaen ilosta, kyynelistä

pidän katseeni hänessä

lausumme yhdessä, minä olen meidän ääni.