tiistai 16. kesäkuuta 2015

SIVULLA 58



Näetkö sinä koskaan unta meidän lapsistamme?
Unia, joissa he odottavat sinua.
Unia, joissa tulet, kun he ovat odottaneet sinua kauan.



Unia, joissa opetat lapsesi keinumaan – ja hän keinuu – 
katsoo sinua onnellisena siitä, että isä katsoo.


Unia, joissa lapsesi laulaa kaikki ne itse keksimänsä 
laulut, joita sinä et ole koskaan kuullut.


Unia, joissa sinulla on aikaa syödä leikkiruokaa, aikaa 
kertoa, meneekö etanakin taivaaseen, kun se kuolee.


Onko painajaisissasi koskaan rattaat valuneet otteestasi 
alas mäkeä, kohti avantoa ja olet juossut ja juossut ja 
pelännyt, että on jo myöhäistä, silti työntänyt kätesi
veteen ja saanut kiinni, vetänyt lapsen ylös, ravistanut 
hänet henkiin.


Oletko sinä koskaan pelastanut unissasi meidän 
lapsiamme?



Yksinhuoltajan runot (BoD 2015)