tiistai 5. elokuuta 2014

Mutta suurin niistä on rakkaus?


Elias 1/2014 kirja-arviot

Tarja Okkonen: Vuosisadan rallaustarina
Kustannuskynnys, 2014, 48 sivua


Tarja Okkosen runokokoelma Vuosisadan rallaustarina vertautuu 36 vuotta sitten ilmestyneeseen Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinaan (Århundradets kärlekssaga. Dikter. Söderström, 1978. suom. Eila Pennanen).

Kokoelman avaus- ja nimirunossa runoilija kirjoittaa näin:

Kysyn, ovatko
Kusiniskan entiset naiset
lukeneet sille
Vuosisadan rakkaustarinaa.
Ovat.
Minä en sitten,
vaikka mieli tekisi.

Samanlaisia huoria kaikki,
Kusiniska toteaa
tasapuolisesti naisistaan.

En ole samanlainen,
minä en lue
Tikkasta sille,
minä teen siitä
kirjallisuutta.

Niinhän Tikkanenkin teki suhteesta kirjallisuutta. Henrik Tikkanen, kuvataiteilija ja kirjailija, kirjoitti tunnustusromaaneja, kirjallisuutta itsestään – ja kuvitti Vuosisadan rakkaustarinan, ehkä ei niinkään yllättävää narsistilta. Märta Tikkasen runokirja on yltänyt jo kymmenenteen painokseen, käännetty monille kielille ja on (valitettavasti) edelleen ajankohtainen.

Näissä kokoelmissa on perusasetelma monessa sama: kahden taiteilijan suhde, jota leimaa toisen syvä alkoholismi. Lopputulema on myös samanlainen: koskettavaa kirjallisuutta.

Erojakin on, eikä pelkästään laajuudessa. Tarja Okkosen runojen kertojan asenne ”Kusiniskaan” on vimmainen, kieli on väliin hyvinkin raakaa, asiat sanotaan selvällä suomella – siinäkin, missä on hyviä hetkiä, taustalla raapii liitu tauluan pintaa. Tikkanen käsittelee suhdetta laajemmassa näkökulmassa, kuvassa ovat lapset, sukulaiset, ystävät ja yhteisö, miehen työympäristö sekä elämän laaja kirjo. Yksi ero vielä on: Kun Märta Tikkasen kirja ilmestyi, hän ja Henrik olivat sen ajan julkkiksia. Se antoi runokokoelmalle näkyvyyttä, jonka se muutenkin ansaitsi.

Kummassakin tarinassa on keskiössä mies, jonka maailma pyörii oman itsen ja pullon ympärillä.

Alkoholi on juopolle pelastus ja tuho samassa paketissa, jonka avulla mies kiihtyvällä vauhdilla tuhoaa itsensä.

Pidän siitä, Kusiniska puhuu
niin paljon kuolemasta
eikä esimerkiksi tuotannon tehostamisesta,
markkina-arvosta, sisälämmittimistä
kylpyhuoneen kaakeleista

Tarja Okkosen kokoelma on omaehtoinen teos, joka kulkee kirjallisuuden ja elämän interaktiivisessa virrassa omaäänisesti ja tuoden oman lisänsä siihen.

Jorma Hyvönen