torstai 26. syyskuuta 2013

SUMUSSA

Vietin Muoniossa, Jeriskylässä, Kirjailijaliiton mökillä hienon viikon. Kerroksellista ruskaa, sinisiä ja sumuisia tuntureita. Ilman tietokonetta, ja elektroniikkaromun kohtuutuottajana mukana ollut kännykkänikin on ei-älymallia. Nyt kotona katkon jälkeen sitä tajuaa, miten paljon kohtuukäyttäjänkin tulee istuttua koneen edessä, pää ja perse leviää...

Lapin-matkalla täytin myös 50 vuotta, mahtavaa, tänne asti on päästy! Nuorena kuvittelin kuolevani ennen tätä suurta lukua. Pidän viikonloppuna perheen kanssa kemut, kaljaa ja kakkua, yhteislaulua ja vanhoja kaitafilmejä.

Mutta vielä Lappiin: Kapusimme matkaseurani kanssa Pallastunturin laelle sankassa taianomaisessa sumussa. Kivikkoisella loppusuoralla ohitimme kaksi iäkästä naista, joista toinen eteni kivenlohkareilla hyvin hitaasti, hän pohdiskeli pitäisikö kääntyä takaisinpäin; sumussa ei nähnyt miten pitkään kivikkoista reittiä vielä riittäisi. Taivaskeron pääte-etappi oli kuitenkin jo ihan lähellä ja kohta istuimme samalla penkillä kivikasan antamassa tuulen suojassa. Nainen kertoi hänelle tulevan täyteen 85 vuotta. Hän myönsi olevansa terve ikäisekseen, mutta sanoi myös monilla olevan sellaistakin vikaa, että alkavat vanhoiksi ennen aikojaan. Ihana kohtaaminen.


Kirpaisuja-kokoelmastani (Kustannuskynnys 2013) pala yhdenlaista vanhuutta:

UNTO

Vanhuus on hirveää aikaa, onneksi ihminen ei tiedä sitä etukäteen. Muuten se masentaisi, mitä on tulossa. Pitäisi olla jonkin sortin dinosaurus, jonka syötäväksi voisi mennä. Hoituisi sillä täältä kitumasta. Elämässä ei loppujen lopuksi ole kovinkaan paljon mitään. Tytär sanoo, että elämässä on ihmeellisen paljon kaikkea, jos ajattelee vaikka Madagaskarin luontoa. Mitä se minua auttaa, että jossain on joku krokotiili tai Madagaskar. Olin tyttären perheen luona jouluna, siellä ne nuoruuden innolla todistelivat, miten on sitä ja tätä. Hittii ja Berliinii. Joulupuurossa oli tietysti manteli. Minä en toivo, huonommaksi tämä vain menee. Nielin sen niin, etteivät huomanneet. Siinähän ihmettelivät, mihin manteli katosi.