torstai 28. maaliskuuta 2013

AIOTTU PÄÄSIÄISKORTTI


Tapasin Helsingissä käydessäni ihmisen, miehen, jota en heti tunnistanut ja ehdinkin väittää hänelle, että emme ole tavanneet aikaisemmin. Johon hän vastasi, että ollaan tavattu ja hänhän on Facebook-kaverinikin. Johon minä: "Mä en ole Facebookissa." "Ai, kenenköhän kaveri mä sitten olen."

Lopulta muistin hänet, kun kuvittelin ilman silmälaseja ja tummanpunaista hupullista kaapua, johon hän oli sattuneesta syystä pukeutunut.

Googletin äsken Tarja Okkonen Facebook. Samanniminen kertoo kuvattomalla kirjautumissivulla lempitelevisio-ohjelmistaan. Minulla ei tätä nykyä ole televisiota eikä lempitelevisio-ohjelmia ikävää, että kaapumies pystyi noin sotkemaan minut johonkin toiseen.

Olin muutama vuosi sitten hetken Naamakirjassa, mutta en jaksa päivittää enkä lukea toisten päivityksiä. Jos joku haluaa olla kaveriyhteydessä, kysyä kuulumisia tai muuta vastaavaa, niin en pidä häntä kummallisena, jos hän lähettää sähköpostia tai jopa kirjeen. Kirjeen lähettäminen alkaa tietty nykyään olla jo melko outoa ja harvinaista toimintaa, mutta minua eivät pienet kummallisuudet häiritse, päinvastoin.

(Mahdollinen kirjekaveri, Lappeenrannassa asuu sitten useampi Tarja Okkonen, lähetä viestisi Valto Käkelän kadulle, se on minun osoitteeni.)

Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään "häneen otan vielä jonain päivänä yhteyttä" -ihmistä. Eräs vanha rouva oli tällaisena ihmisenä mielessäni vielä viime viikolla. Vihdoin sain ostettua hänelle aiotun pääsiäiskortin ja tilasin väestörekisterikeskuksen osoitepalvelusta hänen tarkan osoitteensa. Vastauksena tuli: "Maksu on hyväksytty. Kiitos tilauksestasi! Henkilö on kuollut 2012."

Kortin lähettämisaikeet vaihtuivat muistelemiseksi.