On tämä järkyttävää,
ensin Vettenterän tapaus paljasti sen, että ties miten monen
suomalaisen mielestä palturia sopii puhua, jos tarkoitus on hyvä ja
nyt sitten afrikkalainen Mannerheimina -episodi paljastaa, että
monet ihan fiksut ihmiset pitävät mustaihoista fiktiivistä
Mannerheimia loukkauksena isänmaamme historiaa kohtaan.
Lappeenrannan alueella
ilmestyvän Vartin päätoimittaja Ari Toivonen on huolestunut siitä,
että tuottaja Erkko Lyytinen hakee julkisuutta kenialaisella
Mannerheimilla (kukahan nykyään ei hae julkisuutta). Toivonen
kirjoittaa: "Lyytinen uskoo, että uuden tulkinnan aika on
nimenomaan nyt ja jatkaa, että meidän täytyy pystyä kansakuntana
kohtaamaan tämä. Taiteilija siis määrittelee, että kansakunnan
tulee kohdata jotain, jonka hän määrittelee."
Itsestänikin mustaihoinen
Mannerheim kuulosti ensikuulemalta pelkältä tylsältä provolta,
mutta nyt kun olen kuunnellut ja lukenut ihmisten reaktioita, niin
näyttääpä tosiaan siltä, että Lyytisen tuottama tulkinta tulee
tarpeeseen. On sitten itse elokuva, kuinka epäonnistunut tai
onnistunut tahansa, Lyytinen on jo saanut kansakunnan kohtaamaan
joukon kysymyksiä, kuten onko Mannerheim suomalaisille kaikkein
valkoihoisin näyteltävä maailmassa ja minkä hiton tähden.
Jotenkin alan kaivata lisää Mannerheim-tulkintoja,
sankarimyyttitutkiskelua, pääosassa pieni lapsi tai vanha nainen.
Ihonvärillä ei ole väliä. Näkymätön Mannerheim olisi myös
mielenkiintoinen, samoin joku eläinmaailman edustaja Mannerheim.