KUN ÄITI ON MENNYT

Kulttuurilehti Elias 2/2020

Äiti kuoli marraskuussa on parasta Okkosta

Arvio Karjalaisessa 28.3.2020.

LAVALLA

Keskiviikkona 26.2. juonsin Järvenpään kaupunginkirjaston toisen Open mic -illan. Esiintyjiä oli paikalla mukavasti, joten kirjasto järjestää kaikille halukkaille kolmannen mahdollisuuden nousta lavalle runoilemaan tiistaina 21.4.2020 klo 18. 

Kirjastojen Open mic -illoissa kynnys esittää omia tekstejä on matala. Siksipä aina on mukana runoilemassa myös heitä, jotka lukevat ensimmäistä kertaa yleisölle runojaan. On hienoa olla mukana tekemässä mahdolliseksi tätä kynnyksen ylittämistä.

Kuvat: Jorma Hyvönen.

Janet Mukkala esittämässä runojaan Järvenpään kirjastossa.

 

PERINTÖ

Julkkarit Klaukkalan kirjastossa. Kuva: Jorma Hyvönen

Äitini kuoli marraskuussa 2018, siitä tuoreen runokirjani nimi. Kokoelman neljän osion runot ovat muotoutuneet ajatuksista ja tunteista, joita äidin kuolema synnytti.

Teos alkaa runolla Vanhat äidit kuolevat. Runossa kuolema koetaan luonnollisena, ja vanhoilla äideillä on kuollessaankin tärkeä tehtävä lastensa elämässä. Vanhat äidit kuolevat, / näyttävät esimerkkiä / kuolemisesta.

Kuolema on kipeä ja käsittämätön asia, mutta siitä voi löytää myös kaunista ja lohduttavaa.

Minulle oli tärkeää saada nähdä heti aamulla yöllä kuollut äitini. Runossa Laittaa ovi kiinni tunnelma kuoleman äärellä on kahtalainen, toisaalta läsnä on suru ja ahdistus, toisaalta hetken kauneus ja hellyyden tunteet kuollutta äitiä kohtaan.

Äidin tavaroiden ja vaatteiden siivoaminen oli kylmäävää lopullisuudessaan, kuitenkin konkreettinen tekeminen tuntui hyvältä. Tekemisen kautta sain otteen tapahtuneesta. Tilanteesta syntyi runo Takit, jossa todetaan olevan vaikeinta antaa pois äidin tutut takit. Limenvihreä reipas takki / kyynelten kanssa / työnnän mustaan säkkiin.

Kertoessani äitini kuolleen useampi naisihminen sanoi minulle tunteneensa äitinsä kuollessa itsensä hylätyksi, kuin olisi yksin turvattomana maailmassa. Koin näin myös itse muutamia päiviä tapahtuneen jälkeen, kouraiseva hetki on sisällytetty runoon Kasvaisi hyvää hedelmää.

Olisin aiemmin suhtautunut epäilevästi kyseiseen tunteeseen omalla kohdallani; olinhan äidin kuollessa varsin itsenäinen 55-vuotias ihminen, miten voisin kokea menettäneeni huolehtijani ja olevani turvaton. Minuahan äidin huolehtiminen useimmiten vain ärsytti, mutta äidin kuollessa palaakin myös lapsi meissä suremaan.

Synkästä aiheestaan huolimatta Äiti kuoli marraskuussa (BoD 2020) on mielestäni kaunis ja valoisakin kirja. Kuolemasta me emme pääse eroon, joten meidän täytyy yrittää käsitellä sitä meille hieman helpommaksi.

Myös huumoria runoissa on jonkin verran mukana, kuten runossa Yhdellä, jossa ollaan menossa siiderille äidin haudalle, vaikka äiti oli enemmän olutihmisiä, kuten runossa todetaan.

Kirjan kolmannen osan teksteissä käsitellään leskeksi jääneen vanhan miehen surua ja uupumista. Runo Mummolan tuoksu alkaa: Pappa päättää pitää / mummolaa pystyssä / vaikka mummo on mennyt.

Keski-iässä useimpia alkavat sukupuut ja juuret kiinnostaa, kohdallani tätä arvostusta vielä lisäsi vanhemman kuolema. Tuli halu ymmärtää syvemmin ihmisten merkitys sukupolvien ketjuissa. Kokoelman neljännen osan aloittavan runon Vauvan haukotus ensimmäiset säkeet kuuluvat: sukupolvien ketjun uusin lenkki / toivottu vauva / haukottelee aamua // tähän on tultu kaukaa.

Teoksessa kulkevat kukat mukana kannesta alkaen. Äitini oli suuri kukkien ystävä, sormet mullassa surunsa haihtui runoillaan tekstissä Puutarhakeinussa kukkiensa keskellä.

Alun perin tarkoitukseni oli kuvittaa teosta Ateenan-matkoilla ottamillani kukkakuvilla, mutta niin kuin minulle usein käy kirjoitustyön edetessä suunnitelmat vaihtuivat. Alkoi tuntua luonnollisemmalta laittaa tähän kirjaan kotoisia Suomessa kuvattuja kukkia.

Kirjan viimeinen runo Perintö kertoo sekin myös kukista, mutta samalla myös niiden kauniiden asioiden näkemisen tärkeydestä. Joka kevät äiti osoittaa / ojanpientareille puhjenneet / leskenlehdet. // Opettaa näkemään kukkaset / kuran ja roskien keskeltä.

ÄITI KUOLI MARRASKUUSSA

VANHAT ÄIDIT KUOLEVAT
 

Vanhat äidit kuolevat,
näyttävät esimerkkiä
kuolemisesta.
 

Vanhat äidit kuolevat,

se on luonnollista
kuin syksyn tulo,
maatuvat lehdet.
 

Vanhat äidit lähtevät
kuin muuttolinnut
palaamatta enää,
jättävät jälkeensä
eletyn kudelman,
siipien suojan,
marrassuudelman.

https://www.bod.fi/kirjakauppa/aeiti-kuoli-marraskuussa-tarja-okkonen-9789528020578


Julkkarit Klaukkalan kirjastossa torstaina 13.2.2020 klo 18. Runoillassa esittävät tekstejään lisäkseni Kirsi Komulainen, Päivi Sihvola ja Jorma Hyvönen. 

https://www.nurmijarvenuutiset.fi/artikkeli/840523-tarja-okkonen-kirjoitti-runokokoelman-aitinsa-kuolemasta-julkkarit-torstaina

OPEN MIC

Open mic -iltaa juontamassa ja lavaa lämmittämässä. Kuva Jorma Hyvönen.

Open mic -illassa 7.11.2019 Järvenpään kaupunginkirjastossa oli hyvä henki, hyviä runoja ja innostuneita esiintyjiä.

Seuraavan kerran Järvenpään kirjastossa on mahdollisuus kavuta lavalle lukemaan runojaan keskiviikkona 26.2.2020. Juonnan tilaisuuden.

Uusi runokirja minulta ilmestyy helmikuussa, teemoina vanheneminen, kuolema, sukupolvienketjut. Neljän runoilijan runoilta ja kirjan julkkarit ovat Klaukkalan kirjastossa 13.2.2020.

sitä luulee tietävänsä, minkä näköiset ihmiset

                                  Kotkan pääkirjastossa 26.9.2019, kuva Kirsi Komulainen.

KUN PIMENEE TULEVAT PATJAT
 

sitä luulee tietävänsä, minkä näköiset ihmiset
nukkuvat kadulla
kävelee myötätuntoisena jalkakäytävää
ohi kasvottoman patjajonon
yrittäen antaa
ihmisten olla rauhassa
uteliaalta katseelta
kunnes jaloissani täkki leukaan asti
mummo hopeiset hiukset tyynyllä
hymyilee kuin olisin isoäidillä kylässä

***

alkaa väsyttää rahan pyytäjät
silti ihmisen pitää auttaa
 

otan valmiiksi kolikot kouraani
antaisin ne seuraavalle
minua miellyttävälle kerjääjälle
 

nurkan takana patjoineen
kumara valkoparta nuhjaantunut
joulupukki
ennen kuin ehtii pyytää ojennan
pudotan rahat käsien kuppiin
 

aikoi sitten kerjätä tai ei
täältä sataa kolikkoa
 

kasvot lentävät valoisiksi
rahanantoperformanssi
minä ostan hyvää mieltä

Ja muita runoja, 2018