keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

PEHMOELÄINPERFORMANSSI








Runoilija esittää runoperformanssin mustissa vaatteissaan mustassa

jätesäkissä tarvikkeet, hän puristaa jätesäkin suuta nyrkissään, yleisö

odottaa, mitä tuleman pitää. Runoilija katsoo tiiviisti yleisöä, toisen

rivin pariskuntaa, kolmannen rivin rouvaa, eturivi tyhjä, paitsi juontaja

laitimmaisessa tuolissa, takarivillä kuusi, neljännellä Suomi 100

vuotta -runotapahtuman järjestäjä sekä illan kolme muuta esiintyjää.


Jätesäkki kahisee runoilijan käsissä.


"Runo on viesti, ota se kiinni", runoilija huutaa, heittää säkistä

kolmannen rivin rouvalle vaaleanpunaisen norsun. Rouva ei saa

kopattua, "hups", kumartuu etsimään runonorsua lattialta tuolin alta.

"Runo on viesti, ota se kiinni", lentävät vuorollaan nalle, koira ja apina.


"Runo on viesti, ota se kiinni", lentää keltainen kissa kohti pariskunnan

puhelintaan räpläävää mieshenkilöä, kissan nappisilmä osuu vahingossa

kipeästi mieshenkilöä silmään.


"Perkele, saatanan hullunhauskaa paskaa", mieshenkilö karjaisee nousee

heittää täysillä kissalla runoilijaa. Poistuu salista. Pariskunnan naishenkilö

poistuu myös.


Esityksen äkillisen loppumisen merkiksi runoilija vaivautuneena kumartaa,

toteaa, "hauskaa kuitenkin, että tuli vuorovaikutusta". Hän poistuu

säkkeineen huoneesta, kolmannen rivin rouva heiluttaa hänen peräänsä

vaaleanpunaista norsua.


Norsun selkään ommellusta paperilapusta rouva lukee runon Suomesta.












keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

REKKAMIEHEN RUNO







                                              





Huomaan

se ajaa oudosti vasemmalla.

Ajattelen:

no väistän.


Sitten se tulee

uudenkarhee Volvo

akka ajaa päin.


Seison puoli minuuttia jarrun päällä

tyhjä lasti

saan pysähtymään niinkin nopeasti.


Shokissa ulos

hirveesti romua.

Siihen tulee ihmisiä.


Menen katsomaan takapenkin

ettei siellä

jumalauta

ole lapsia.


Akka on tajuton.

Se alkaa täristä

joku kysyy

osaatsä elvyttää.


Mä vastaan

paljoon mä pystyn

tähän en.


Poliisit

kun tulevat

sanovat

tämä oli odotettavissa

omaiset ilmoittaneet henkilön itsetuhoisuudesta.



Eikä se edes kuollut.




















sunnuntai 11. joulukuuta 2016

RUNOILIJA TORITAPAHTUMASSA


Runoilemassa 8.11.2016 Pub Albertissa Kotkassa. Esityslistalla oli sattumia kolmesta runokokoelmastani. 



RUNOILIJA TORITAPAHTUMASSA

Kansanedustaja pitää puheen, läpäläpälää, yrittäjyys
ja hyvä sää, luen väliin runon, josta kukaan ei mitään
ymmärrä, mutta vitunko väliä, runoilija tuo tapahtumaan
väriä; kulttuuri kuuluu kaikille, varsinkin puluille – pitää 
terveenä runoilijan, joka saa palkaksi omenan. 


Kokoelmasta Joulupukki tulee kohta (BoD 2016)

  







tiistai 4. lokakuuta 2016

TEPASTON RUNOPOLKU






Kittilän Tepaston koululta lähtevä Perhejärven luontopolku on runotettu vuoden 

ajaksi (2.9.2016 lähtien). Sielläpä minunkin runoni saa tuulettua Lapin luonnossa.


Kuvassa runopolkuvastaava, runoilija Tapani Tavi esittelemässä runoruutua 

runopolun avajaisissa. Kuva: Raija Tavi.













lauantai 10. syyskuuta 2016

SOHJOINEN YÖ

                                                                             Kuva: Jukka Hirvonen




SOHJOINEN YÖ


Laiha kettu öisessä Helsingissä etsii ruokaa.


Johanneksenkirkon edessä vastaan hoipertelee


viluinen väsynyt mies. Kettu pysähtyy. Mies


pysähtyy, katselee eläintä liikuttuneena:


- Kettu, pieni kettu. Miten sä pärjäät täällä?


Kettu jatkaa matkaa. Mies jatkaa matkaa.


Sohjoinen yö kastelee kengät.


                            













keskiviikko 7. syyskuuta 2016

HUUTORUNOUS




Kouvolan Taiteiden Yössä äänentoisto petti hetkeksi, mutta onneksi huutorunous on ominta alaani.

Seuraavaksi perjantaina 9.9. runoilen katujunassa Lappeenrannassa Art@bars -tapahtumassa Kirjoittajayhdistys Paltan porukan kanssa.










tiistai 16. elokuuta 2016

SILLÄ SIPULI




Perjantaina 19.8. Kouvolan Taiteiden Yössä esitän runojani Kirjoittajayhdistys Paltta ry:n porukassa Kouvola-talon ulkolavalla klo 19.30. Kasaan esittämäni runot lukijoideni lemppareista Joulupukki tulee kohta -teoksesta.

Tosin kolmen lempirunon esille nostaminen kokoelmasta ei aina ole niin helppoa. Päivi S. laittoi kirjastani tällaista palautepostia: 

"S. 19 (vieläkin äiti kertoo kissasta...) on osuva ja todellinen. Ihan hyvin oma äitini voisi olla. Ja saada kuolla omaan kotiin, pihakeinuun… Ei tarttisi kärsiä kylmässä sairaalassa. Tapetaan mummo ja kaikki palvelukotirunot ovat hyvin vaikuttavia. Minulla on lapsuuteni lunta kirjoituspöydän laatikossa menee syvälle. Ikuinen pikkutyttö seuraa meissä mukana ja hyvä niin. Sen täytyykin seurata, vaikka välillä sulaa ja katoaakin. En paremmuusjärjestykseen omassa mielessäni pysty runoja laittamaan. Jokaisessa tekstissä on sisältö… kevyimmässäkin - tunnelma. Ei yhtään hömppärunoa. Jos joku toinen on eri mieltä, niin sitten on, mulle tämä kirja kolahti ja sillä sipuli."